Partiotaitojen suomenmestaruuskilpailu Tehas22 järjestettiin Jyväskylän Vaajakoskella 8.-9.10. Kaksi Napapiirin Tyttöä ja yksi lappilaistunut Rantakaarina lähtivät tutustumaan SM-kisojen tunnelmaan ja osallistuivat ruskeaan sarjaan, jossa kolmihenkisissä vartioissa kilpailevat yli 18-vuotiaat naiset. 

Lauantaina kisa-aamu koitti sateisena, mutta tunnelma oli korkealla kun suuntasimme jännittyneinä lähtöpaikalle. Olimme ajaneet edellisenä iltana Rovaniemeltä Vaajakoskelle ja tehneet vielä viime hetken valmisteluita myöhään iltaan saakka. Vartioita oli ilmoittautunut kisoihin yli 100 ja porukkaa oli kisakeskuksessa hurja määrä. 

Lähtötehtävänä rakennetun design-jakkaran jälkeen kisareitti kulki aluksi kaupunkiympäristössä. Rastitehtävinä oli muun muassa Vaajakosken tehtaisiin liittyviä kysymyksiä, teelaatujen tunnistamista, ensiavun antamista sähköiskun saaneelle ja puutuotteiden materiaalien nimeämistä. 

Etukäteen suunnistusrastit jännittivät kaikkia aika lailla ja sovimme yhdessä, että riittää kun tekee parhaansa. Rasteista kahdella oli tehtävänä pistesuunnistusta, joilla jokaisen vartion jäsenen tuli suunnistaa oma ratansa. Suunnistukset onnistuivat kuitenkin kaikilta loistavasti, ja antoivat hienoa lisäboostia keskellä kisaa. 

Haastaviakin rasteja mahtui mukaan. Merihädässä-tehtävän jälkeen totesimme, että olisi ehkä sittenkin kannattanut opetella esimerkiksi merimatkojen laskemista tai tutustua huolellisemmin SR1-sähköveturien ominaisuuksiin. 

Yörastille saavuttuamme saimme vinon pinon tehtäviä suoritettavaksi. Mukana oli mm. ohjeet naulan matka -aiheiseen räppiin, tehtäväkäsky jogurtin valmistamiseen ja kahdeksan sivua mallipiirroksia täydellisen harjan ja rikkalapion rakentamista varten. Sillä aikaa kun Katriina runoili meille timanttisen räpin esitettäväksi, Linda mittaili harjasetin osat valmiiksi. Näiden lisäksi vastasimme ennen lepotaukoa Natura-alueisiin liittyviin kysymyksiin ja punoimme haarukkanyöriä, itse veistetyllä haarukalla tietenkin. Kaikki tehtävät saatiin tehtyä ennen nukkumaanmenoa ja illan kohokohta oli, kun harjasetin kaikki osat saatiin valmiiksi ja se jopa pysyi pystyssä! 

Kolmen tunnin yöunien jälkeen sunnuntain rasteilla luokiteltiin suuronnettomuuden potilaita triage-menetelmää apuna käyttäen ja vaaitettiin puihin merkattuja korkeuseroja muoviletkun ja veden avulla. Kerettiin myös ottamaan päiväunet, kun jonotettiin yhdelle rasteista hieman pidemmän aikaa. 

Maalissa fiilis oli mieletön! Vartion tavoitteena kisoissa oli pitää kivaa ja päästä maaliin asti, joista nämä molemmat täyttyivät ja lisäksi huomasimme tuloslaskennasta olevamme neljänsinä omassa sarjassamme. Vähän harmittaa edelleen mitalisijojen livahtaminen karkuun viimeisen tehtävän takia. Rastilla piti kuivata märkä sukka mahdollisimman hyvin 20 minuutissa (onnistuu muuten vessapaperilla ja trangian pannulla yllättävän hyvin), mutta pieni palojälki veti pisteet tehtävästä kokonaan nollille. 

Kaiken kaikkiaan huikea kokemus 

Parasta kisoissa on yleisen kisafiiliksen lisäksi se, että voi aikuisenakin mennä ja nauttia ystävien kanssa muiden järjestämästä tapahtumasta. Itsensä ylittäminen on aina huikeaa ja se tehtiin tälläkin reissulla useaan otteeseen! Erityisesti suunnistus- ja rakentelutehtävät tuottivat onnistumisen iloa. Isona plussana ehdottomasti myös ruskean sarjan odottamaton neljäs sija, joka oli SM-kisojen ensikertalaisille kovassa seurassa aivan kelpo sijoitus. 

Kotimatkalla fiilistelimme kulunutta viikonloppua pitkään. Mietimme erityisesti sitä, miten SM-kisoissa ei ollut sen vaikeampia tehtäviä kuin vaikka oman piirin kisoissa, ja että koko kisaviikonlopun ajan sekä tekijöillä että kilpailijoilla vaikutti olevan mahtava meininki. Ihastelimme myös kisajärjestelyjen sujuvuutta – yli 400 kilpailijaa eikä yhtä ainoaa sunnuntain rastia lukuun ottamatta tarvinnut paljoa jonotella. Kisaaminen on ihan huippua yhdessä tekemistä, suositellaan aivan jokaiselle partiolaiselle! 

Jänkäkurppien puolesta, 

Reeta