Sami Lehto aloitti keväällä harjoittelun Lapin Partiolaisten piiritoimistolla. Hän pohtii iloa vapaaehtoistoiminnan voimavarana.
Mikä on vapaaehtoistoiminnan voimavara? Aika, taito, sosiaalisuus vai joku muu? Mielestäni se on ilo! Ilman iloa muu vähitellen liudentuu. Olen tavannut niitä, jotka ovat kadottaneet ilon. Ja niitä, jotka ovat toimineet ihmisen kanssa, jolla ei ole ollut iloa toimissaan. Ilon puute vie ilon myös ympärillä olevilta ihmisiltä, mikäli iloton on vaikuttavassa asemassa vapaaehtoistoiminnassa.
Oma polkuni
Kaverini ilmoittivat minut partioon vuonna 1982, kysymättä asiaa minulta. Siitä tuli kuitenkin iloni, koska partio antoi minulle harrastuksen, ystävät, kokemukset ja opit. Ja elämänpituisen työuran, josta on jokunen vuosi vielä jäljellä.
Kun on kulkenut pitkän matkan partiopolkuaan eri tehtävissä, on ollut mahdollisuus oppia ja kokea paljon. Kun on ylittänyt monta elämänvaihetta niin, että on jatkanut vapaaehtoistoimintaansa, on syytä kysyä, mikä on ollut siihen syy. Syy, käyttää aikaansa juuri tähän, jonkun muun sijasta. Ja ikääntyessäänhän alkaa vähitellen ymmärtämään oman aikansa rajallisuuden.
Millä jaksaa eteenpäin?
Paljon yksittäisiä asioita voisi luetella, miksi on mukana partiossa. Teini-ikäisen motiivit ovat toisenlaisia kuin keski-ikäisen, mutta erojen sijasta voisi kysyä asiaa vaikka partion nuorimmalta ikäluokalta, 7-vuotiailta sudenpennuilta. Lapsi saattaa vastata, että on partiossa, koska vanhemmat päättivät niin. Oleellista on kuitenkin se, miksi sinne haluaa mennä uudelleen: siellä on kivaa.
Olisi raskasta toimia jossain yhdistyksessä väkinäisesti tai velvollisuuden tunnosta. Siihen kyllä pystyy aikansa, mutta vähitellen motivaatio murenee. Vaikkei katkeruus hiipisikään mieleen, niin tietynlainen marttyyrius saattaisi herätellä ajatuksia: olenpa hyvä, kun jaksan tehdä tätä.
Mitä ajattelen ilon olevan? Se ei ole yksittäinen tunne, vaan elämänasenne. Sellaisenakin hetkenä, kun mieli tuntuu utuiselta, eikä seuraava päivä tunnu helpolta, tuo iloinen elämänasenne luottamusta huomiseen. Hoidan tämän päivän asiat tänään. Huomenna on uusi päivä.
Ilon edistäjiä
Mikä edistää ja tuo iloa vapaaehtoistoimintaan? Mielestäni se, että saa tehdä asioita, joiden tekemisestä pitää ja joita osaa. Partiossa alettiin puhua pestauksesta ja valmennuksesta 2010-luvulla, yli 100 vuotta partiotoiminnan aloittamisen jälkeen. Koska olin siinä vaiheessa toiminut partiojohtajana 30 vuotta, oivalsin, että nyt kehitetään oikeita asioita. Kasvoin ilman pestausta ja valmennusta ihan kelvolliseksi johtajaksi, mutta niillä olisin välttänyt monta ylimääräistä mutkaa ja tuskaa. Tein nuorena partiojohtajana liikaa ja puutteellisilla taidoilla asioita, jotka stressasivat ja vähensivät iloa harrastuksessani.
Mitä siis pestaus ja valmennus on ja miksi ne edistävät iloa? Pestauksessa sovin pestaajani kanssa, mitä tulen tekemään ja kuinka kauan. En sitoudu epämääräiseen tehtävään määräämättömäksi ajaksi, josta luopuminen voi olla haastavaa. Otan askeleen, jonka haluan ja saan tukea siihen. Kun pesti päättyy, voin halutessani jatkaa sitä, ottaa toisen pestin tai päättää sen sovitusti. Valmennus on tukea, jota valmentajat antavat oman alueensa partiolippukuntien johtajistoille. Valmennus on keskusteluja, kuuntelemista, koulutusta ja auttamista pestissä.
Olen toiminut kahdeksan vuotta valmentajana. Aion jatkossakin hymyillä, vaikka rämpisin likomärkänä suon reunassa. Rinkassani on kyllä oikeat varusteet ja niitä haluan jakaa tarvitseville. Vapaaehtoistyö on etuoikeus, koska se tuo iloa elämään!
Sami Lehto on kevään 2024 ajan Lapin Partiolaisten piiritoimistolla harjoittelussa.
