Linnea ”Inna” Virtanen osallistui viime kesän Satahangalle, ja kertoo tunnelmia leiriviikon varrelta. Leirillä hän vietti aikaa niin tekijäpestissä kuin merellä eri partioalusten kyydissä.
Vihreän merkkivalon syttyessä keltainen saaristolautta jäi taakse ja lähdimme mutkittelevan autoletkan perässä kohti Nauvon kirkonkylää. Matkalla ohitimme vanhan kivikirkon ja pujottelimme vilkkaan vierasvenesataman ohi kohti Satahangan pääporttia. Edessä olisi reilu viikko meripartioleirillä Turun saaristossa. Tätä oli odotettu, sillä edellisestä Satahangasta oli ehtinyt vierähtää jo seitsemän vuotta.
Auton pysähtyessä urheilukentän laitaan kävi nopeasti ilmi, ettei kyseessä ollut ihan tavallinen leiripaikka. Leiri sijaitsi kiven heiton päässä Nauvon keskustasta, idyllisen omakotitaloalueen keskellä. Portista sisään astuessa ilmassa tuoksui suolainen meri.
Edestakaista elämää leirisuoralla
Teltan pystytettyämme leiriviikko lähti vauhdikkaasti liikkeelle. Avajaisissa pääsimme leiritunnelmaan ja opimme alaleirihuudot. Ensimmäisen illan päättyessä poikkesimme vielä partiovenesatamaan. Hämärtyvässä illassa laiturissa olevista aluksista kuului iloista puheensorinaa ja aallot liplattivat rantakallioita vasten.
Polku alaleiristä ruokalalle ja takaisin ohjelmalaaksoihin kävi tutuksi ensimmäisten päivien aikana. Hiekkakentällä sijainneen ruokalan pienestä puistoalueesta muodostui kaveriporukamme vakio lounaspaikka. Koivujen varjostaessa ja leiribändin treenatessa läheisellä lavalla ruoka maistui parhaalta. Lounaalta palatessa leirilaulun ”Oi Satahanka, meren sininen lanka…” sävelmä soikin usein päässä.
Päivän ohjelman päätyttyä leiriläiset hajaantuivat kukin tahoilleen. Itselleni muodostui tavaksi suunnata vielä illaksi johtajakahvilaan. Hiljaisuuden alettua nukkuvan leirialueen halki oli tunnelmallista hiippailla takaisin omaan telttaan.
Pestissä leiriarjen taustalla
Jokaiseen leiriin kuuluvat myös leiripestit. Toisinaan pesteissä pääsee kurkistamaan kulisseihin, joista leiriläisenä harvoin on edes tietoinen. Tällä leirillä pääsin näkemään, kuinka palvelukeskus, eli tunnetummin leiritoimisto, johtaa leirin toimintoja ja sujuvoittaa leiriläisten arkea, ratkaisu kerrallaan. Omassa tehtävässäni pääsin tekemään leirin sisäistä viestintää ja koordinoimaan tapahtuman operatiivista toimintaa. Oli kiinnostavaa huomata, kuinka monen eri osa-alueen yhteistyötä tarvitaan näennäisesti yksinkertaistenkin tehtävien hoitamiseen. Suurella leirillä pienillä asioilla on valtavasti merkitystä, oli se sitten vessapaperien loppumisen ennakointi tai säätiedotteiden printtaus kaikkien leiriläisten nähtäville.
Vesillä vietetyt päivät
Kolmantena leiripäivänä päätin muistella purjehdustaitoja ja ilmoittauduin jollailulahden aktiviteetteihin. Halusin laittaa omat taidot testiin ja tutustua uusiin ihmisiin. Ohjelman aluksi meidät jaettiin ryhmiin ja puimme pelastusliivit. Valitsimme jollien joukosta RS Visionin ja suuntasimme Nauvon edustalle. Osalla meistä oli enemmän kokemusta kuin toisilla, mutta se ei menoa haitannut. Tuulinen saaristo tarjosi sopivasti haastetta ja muutamat läheltä piti -tilanteet lisäsivät lähinnä tekemisen tuntua. Rantaan palatessa elämyksen lisäksi mukaan tarttui muutama uusi ystävyyssuhde.
Leirin kohokohtia olivat erityisesti kuitenkin isoilla aluksilla vietetyt päivät ja lähialueille suunnatut retket. Viikon aikana hyppäsin osaksi useamman aluksen miehistöä ja pääsin kokemaan, millaista on purjehtia Saimaalta tulleella purjeveneellä ja merikarhuvene Soinnulla. Ekin partion s/y Katriinalla vierailimme Seilin saarella, joka on yksi Turun saariston kulttuurihistoriallisesti tunnetuimpia kohteita. Perillä laiturissa oli aikaa valmistaa hampurilaisia ja vaihtaa kuulumisia naapuriveneilijöiden kanssa. Matkalla takaisin leiriin pysähdyimme vielä uimatauolle ja hyppäsimme veneen perästä aaltoihin. Koko leirin ajan paistanut aurinko oli paahtanut meriveden uskomattoman lämpimäksi.
Viikon aikana ehti huomaamaan, kuinka vaihtelevaa elämä saaristossa on. Yhtenä päivänä laituriin palattiin vauhdilla ukkosrintaman tieltä, kun taas toisena merimerkkejä ja luodoilla seisovia loistoja oli vaikea tunnistaa kimmeltävien aaltojen keskeltä. Kesäisessä saaristossa liikennettä myös riitti ja pienillä purjeveneillä sai väistellä väylillä kulkevia suuria risteilyaluksia.
Kotimatkan alkaessa ja keltaisen saaristolautan irrotessa Nauvon laiturista mukana oli reilu kasa uusia kokemuksia. Neljästoista Satahanka ylitti odotukset ja viikon varrelta mukaan tarttui niin uusia ystäviä kuin unohtumattomia elämyksiä. Kotiin palatessa jäikin pieni kaipuu takaisin telttakylään ja veneen kannelle. Onneksi seuraava Satahanka odottaa taas jo muutaman vuoden kuluttua!
Lapin partiolaisten purheduskaudesta 2025
Satahanka XIV meripartioleirille osallistuneista 1313 partiolaisesta seitsemän kymmenestä ilmoitti lippukunnakseen meripartiolippukunnan. Meripartiolaisia oli kaikista Partiopiireistä ja piirien 60 meripartiolippukunnasta. Meripartiolippukuntia on Suomessa yhteensä 95 ja Lapin piirissäkin yksi, Pohjan Tytöt ja Sissit Torniosta.
Lapin partiolaisista osallistuttiin meripartioleirin suunnitteluun, johdon pestaukseen, ohjausryhmätyöskentelyyn, leirin tekijöinä ja kippareina sekä försteinä isojen alusten ohjelmassa. Lapin piiristä oli myös vuosien jälkeen osallistujia veneenohjaajakurssille.
Lämmin kiitos aktiivisesta panoksestanne meripartioleirin ja veneenohjaajakoulutuksen suunnitteluun, järjestelyihin ja toteutukseen. Keräämme partiopiirien ajatukset ko
koon Meripartiojohtajapäivillä Kotkassa ja otamme suunnan kohti seuraavaa Satahankaa XV.
Meripartiojohtajapäivistä lisää meripartiopostissa tammikuun lopulla.
Seuraava Veneenohajaajakurssin on myös piirin tapahtumakalenterissa, tervetuloa mukaan: https://lappi.partio.fi/event/pp-veneenohjaajakoulutus/
