Luottibloginakki napsaa tässä kuussa allekirjoittaneen suussa. Omassa keittiössä on mukava muistella etenkin mennyttä Partiotahtia, joka lappilaisten suurimpana vuosittaisena tapahtumana helmikuun lopussa järjestettiin, ja miettiä miten oma luottispolku on tämän nakkikeiton äärelle johtanut. Siis kirjaimellisesti. Ajattelin, että blogin kirjoitus sujuisi rouheammin, jos virittäytyisin partio-tunnelmaan ja kokkailin päivälliseksi tuota leiriherkkua.

Viikonloppuna kokoontuivat paitsi kaikki muut noin 500 partiolaista, myös suuri osa minun lähintä luottispoppootani Lippukuntaryhmää. Lippukuntaryhmä on vanhojen Alueen ja Koulutuksen yhteensulautuma, ja jonka riveistä löydät vaikkapa Akela- ja Sampokurssin pyörittäjät tai piirin tapahtumien Kaatajaisten järkkäilijät. Osa pyöri Ruoktulla tapahtuman pääjehuina, osa omien partiolastensa kanssa tapahtumapisteillä, osa kouluttamassa tai houkuttelemassa kouluttautumaan uusia partionjohtajia, mutta kaikki kokoontuivat KahvilaAlueeseen ainakin jossakin vaiheessa viikonloppua.

KahvilaAlue on perinteisesti ollut juuri LPKR:n organisointivastuulla kuten myös kahvilassa järjestetty johtajatapaaminen. Suita makeutettiin vohveleilla ja ajatuksia kirkastettiin kuumien kahvikuppien äärellä. Taisi paistourakassa porukan pojilla Hekalla ja Terolla muutama hikipisarakin virrata. Sen verran nopeaa tahtia vajaa 20 litraa taikinaa muuttui korkeiksi vohvelipinoiksi lautasille. Parhaan viihdykkeen tarjosi pellolainen teatteriseurue, jonka esityksestä kävi ainakin se selväksi, että ensi kesän SE JUTTU on Vaile-leiri kesäkuussa. Onhan se Roihukin kova, mutta sanopa, että joku järjestää leirin jossa on K-22 ikäraja. Voi onnea, kun pääsee harjoittelemaan etukäteen niitä pukkisolmuja, jotka paperipartioidessa ovat jääneet vähiin, ennen kuin niitä pitää lasten kanssa askarrella kesän loppupuolella Finnjamboreella.

Oma luottispolku on mutkitellut nyt nelisen vuotta niin, että solmujen tekeminen on osittain meinannut unohtua, mutta GoogleDriveä, Skypeä ja Doodlea olen viimeinkin oppinut suurinpiirten käyttämään. Samoin ovat tulleet tutuksi ne mahtavat tyypit, joita luottishuivi kaulassa voi nähdä tapahtumissa pörräämässä. Onpa tullut tehtyä yksi loikkakin alueohjaajasta koulutuspuolelle ja huomattua, että partioperheen koko on todellakin ääretön. Se kahdeksanvuotiaana saatu lippukuntahuivi taitaa aina olla se rakkain, mutta lähes samanlaisella hartaudella olen piirihuivianikin vaalinut, vaikka sitä ei pesukielto koskekaan.

Terveisin,
Sini Kurki
lippukuntaryhmän jäsen, monimuoto-pjpk-vastaava